13.48
Suomen Ilmailuliiton Moottori- ja ultrakevyt toimikunta MUT (entinen Experimental- ja ultrakevyttoimikunta) järjestää keväisin Nummelassa Nostalgia fly in -tapahtuman. Tänä vuonna samaan aikaan sattui parikin tapahtumaa, Vesivehmaan ilmailuesittelypäivä ja MI5-grillijuhlat. MI5 on Malmin viiden ilmailukerhon löyhä yhteenliittymä ja keskustelufoorumi, jossa ajetaan yhteisiä asioita eteenpäin yhdessä.
Käväisin pari tuntia viihtymässä MI5-tapahtumassa. Polte lentämään oli kuitenkin auringon ja tyynen kelin myötä taas aivan liikaa joten varasin vapaan koneen illaksi. Wredeby käväisi kohteena mielessä mutta Nummela voitti lähempänä. Arvelin kyllä että ei siellä varmaan enää ketään olisi mutta mukavahan siellä on aina käydä.
Korpi-Malmilta (torni oli jo kiinni) pääsin seuraamaan OH-PYWiä joka lähti matkaan kohti Turkua.
OH-PYW nousukaarrossa
Jyräsin Nokkaan jenkkiwhiskyn perässä. Kovaa se meni, en pahemmin tavoittanut vaikka lensin Zephyrillä kahtasataa. Nopea matkakone selkeesti.
Nokka ulos. Lahdenpohjukka ja Irakin suurlähetystö ovat hyviä maamerkkejä.
Matkalla kävin tsekkaamassa vanhan kaverini Vesan kotitaloa. Jossain tuossa se oli, aivan Vantaan lähialueen rajalla. Osuin kuitenkin sen verran lähelle että pääsin ilmakuvaan!
Siinähän se Vemppa seisoo pihalla...jossain.
Ohjaamossa loistaa niin ettei lentäjää erota
Kotikoivua ajatellen tiirailin tarkkaan lentonopeutta. Kaartelin laippojen kanssa etten nyt siihen pihalle sakkaisi.
Hyvin kaartaa
Nummela löytyi nopeasti ja yllätykseksi kentällä oli vielä paljon koneita ja lisää oli tulossakin samaan aikaan. Laskuun 04 ja kone vinoparkkiin jonon jatkeeksi.
OH-U425 ja OH-U544 seurasivat laskuun samantien
Kentällä oli porukkaa mukavasti ja juttuun päästiin samantien. U531 Sky Rangeriin vaihdettiin renkaita. Hyviä neuvoja ja neuvojia oli apuna.
OH-U531
Vieraita oli mukana Jämiltäkin. Eurostar OH-U437 jäi tällä kertaa vielä kokeilematta.Valitettavasti Jämin purjelentotoiminta kuuluu hiipuneen, saapa nähdä miten Räyskälän lentorajoitukset alkavat vaikuttaa toimintaan.Hyppykoneethan näyttivät jo olevan siirtymässä Vesivehmaalle.
OH-U437
Neljä vesikonetta oli mukana, kaksi normaalirekisterissä ja kaksi ultraa - toinen siellä Hiidenveden rannassa. Onhan noissa painavammissa koneissa kyllä enemmän tilaa kuin ultrissa.
OH-XAT
Salmisen Markun rakentama OH-XSR
Kone on tehty rakennussarjasta
Markku oli rakentanut ilmakuvaukseen aivan älyttömän hienon, kauko-ohjattavan kamerasysteemin. RC-ohjaimella ohjattava HD Hero ja ohjaimessa vieläpä näyttö josta kuvauskohde näkyy. Hieno, todella hieno! Toivotaan että videoita tulee nettiin näkyviin.
Ilmakuvausta pro-tyyliin.
Kentällä oli myös Ultra-Sonerai ja vesi-Petrel. Uudempi Petrel on vähän isompi ja menee normirekisteriin, vanhempia ultraluokiteltuja taitaa olla pari kappaletta Suomessa.
OH-U361 Sonerai
OH-U312 Petrel
Platalla oli 9 konetta käyntini aikana.
Päivän mittaan tapahtumassa oli käynyt 17 konetta ja osa porukoista jäi yöpymään. Fly in jatkuu tänään sunnuntaina, vielä ehtisi..
Eurostar lähdössä esittelylennolle
OH-U544 Kiikalasta. Päästiin vertailemaan kehityksen kehittymistä - OH-U645 on vuosimallia 2012
Kiikalan koneet vierekkäin
Eurostar lähti käymään ilmassa ja minäkin laitoin jo kotiin viestiä että olen ihan just lähdössä. Eihän siitä lähdöstä meinannut tulla yhtään mitään kun kaikenlaista mielenkiintoista olisi ollut vielä perattavana.
Eurostar nousukiidossa
Pull up, pull up!
Sää oli aivan ihanteellinen
Lopulta sain suuni irti ja lähdin kotimatkalle. Vielä odotuspaikalla näin yhden saapujan, Europa XS OH-XRT tuli iltaa viettämään
OH-XRT laskeutuu
Lähtöpaikalla näin jo laskussa huomaamani ilmiön - kiitotien asfaltin rakosista tunkee urakalla ruohoa. Vielä sitä ei ole haitaksi asti mutta mureneehan se päällyste ajan mittaan.
Ruohoasfalttia
Kotimatka oli leppoisa. Hietsussakaan ei ollut enää ketään. Grilli ja sauna vielä päälle niin taas yksi lentopäivä oli kruunattu. Seuraavaa fly iniä odotellessa...
Katson autiota Hietarantaa...
Käväisin pari tuntia viihtymässä MI5-tapahtumassa. Polte lentämään oli kuitenkin auringon ja tyynen kelin myötä taas aivan liikaa joten varasin vapaan koneen illaksi. Wredeby käväisi kohteena mielessä mutta Nummela voitti lähempänä. Arvelin kyllä että ei siellä varmaan enää ketään olisi mutta mukavahan siellä on aina käydä.
Korpi-Malmilta (torni oli jo kiinni) pääsin seuraamaan OH-PYWiä joka lähti matkaan kohti Turkua.
Jyräsin Nokkaan jenkkiwhiskyn perässä. Kovaa se meni, en pahemmin tavoittanut vaikka lensin Zephyrillä kahtasataa. Nopea matkakone selkeesti.
Matkalla kävin tsekkaamassa vanhan kaverini Vesan kotitaloa. Jossain tuossa se oli, aivan Vantaan lähialueen rajalla. Osuin kuitenkin sen verran lähelle että pääsin ilmakuvaan!
Kotikoivua ajatellen tiirailin tarkkaan lentonopeutta. Kaartelin laippojen kanssa etten nyt siihen pihalle sakkaisi.
Nummela löytyi nopeasti ja yllätykseksi kentällä oli vielä paljon koneita ja lisää oli tulossakin samaan aikaan. Laskuun 04 ja kone vinoparkkiin jonon jatkeeksi.
Kentällä oli porukkaa mukavasti ja juttuun päästiin samantien. U531 Sky Rangeriin vaihdettiin renkaita. Hyviä neuvoja ja neuvojia oli apuna.
Vieraita oli mukana Jämiltäkin. Eurostar OH-U437 jäi tällä kertaa vielä kokeilematta.Valitettavasti Jämin purjelentotoiminta kuuluu hiipuneen, saapa nähdä miten Räyskälän lentorajoitukset alkavat vaikuttaa toimintaan.Hyppykoneethan näyttivät jo olevan siirtymässä Vesivehmaalle.
Neljä vesikonetta oli mukana, kaksi normaalirekisterissä ja kaksi ultraa - toinen siellä Hiidenveden rannassa. Onhan noissa painavammissa koneissa kyllä enemmän tilaa kuin ultrissa.
Markku oli rakentanut ilmakuvaukseen aivan älyttömän hienon, kauko-ohjattavan kamerasysteemin. RC-ohjaimella ohjattava HD Hero ja ohjaimessa vieläpä näyttö josta kuvauskohde näkyy. Hieno, todella hieno! Toivotaan että videoita tulee nettiin näkyviin.
Kentällä oli myös Ultra-Sonerai ja vesi-Petrel. Uudempi Petrel on vähän isompi ja menee normirekisteriin, vanhempia ultraluokiteltuja taitaa olla pari kappaletta Suomessa.
Päivän mittaan tapahtumassa oli käynyt 17 konetta ja osa porukoista jäi yöpymään. Fly in jatkuu tänään sunnuntaina, vielä ehtisi..
Eurostar lähti käymään ilmassa ja minäkin laitoin jo kotiin viestiä että olen ihan just lähdössä. Eihän siitä lähdöstä meinannut tulla yhtään mitään kun kaikenlaista mielenkiintoista olisi ollut vielä perattavana.
Lopulta sain suuni irti ja lähdin kotimatkalle. Vielä odotuspaikalla näin yhden saapujan, Europa XS OH-XRT tuli iltaa viettämään
Lähtöpaikalla näin jo laskussa huomaamani ilmiön - kiitotien asfaltin rakosista tunkee urakalla ruohoa. Vielä sitä ei ole haitaksi asti mutta mureneehan se päällyste ajan mittaan.
Kotimatka oli leppoisa. Hietsussakaan ei ollut enää ketään. Grilli ja sauna vielä päälle niin taas yksi lentopäivä oli kruunattu. Seuraavaa fly iniä odotellessa...
12.03
Palaverivapaa iltapäivä, vapaa kerhon lentsikka ja aurinkoinen, tyyni ilma. Lopputuloksen arvaaminen ei varmaankaan ole hankalaa - tietenkin heti retkelle kohti Vesivehmaan kenttää!
Pienen alkukommelluksen jälkeen lähdin matkaan. Olin nimittäin TAAS KERRAN laittanut plaaniin UTC-ajan tunnin verran pieleen. Ärsyttävää osaamattomuutta ja huolimattomuutta. Soitin odotuspaikalta briefingiin, jossa aika ystävällisesti korjattiin. Sorry pojat, en vaan osaa - olin taas laskenut kahden tunnin erolla kun kesällä se on kolme...
Otin pari kuvaa Degerin maamerkeistä. Paikkahan on helppo löytää kun vaan seuraa oikeaa motaria. Aika moni on lähtenyt seuraamaan Lahden moottoritietä Malmilta ja päätynyt Vantaaseen Boeingien alle. Kannattaa varmistaa, että kylteissä lukee Porvoo - motarit ovat liian samannäköisiä. Fazerin torni on hyvä tunnusmerkki, jos sitä ei näy, olet harhateillä.
Ilmoittautumispiste Degerkin on aika helppo löytää, siihen on rakennettu pikkuinen kylä (Landbo, kiitos korjauksesta) motarin varteen merkiksi.
Matka Vesivehmaalle vie aika suoraan Mäntsälän kentän ja Lahden kaupungin yli.EFMN on käytännössä näkymätön jos ei oikeasti etsi sitä. Muuten maisema on tasaista eteläsuomalaista peltomaisemaa - vähemmän järviä, kuitenkin nättiä.
Matkan varrella katsastin aiemman purtsikkamatkalennon pelastaneen teollisuusalueen kattoja. Kyllä, niiden päällä oli taas nostoja. Mustia kattoja kannattaa rakentaa ilmailuharrastuksen tueksi.
Malmilta lähtiessä tuuli oli ollut 10 solmua joten Päijänteen tyyni pinta yllätti hieman. Järvi oli kyllä kauneimmillaan.
Lahdesta ei ole Vesivehmaan kentälle kuin viitisen minuuttia. Kenttä näkyy hyvin kolmiona korpialueen keskellä. Baanat ovat suorastaan mainiot, kolmeen eri suuntaan ja päällystettyjä/ruohoa. Kiitotiet ovat 07-25 1200*30m, 18-36 550*23m ja nurmipintainen 12-30 550*23m.
Laskeutuminen kentälle on helppoa, baana on leveä! Laskeuduin tyynessä kelissä 25:lle. Kentän infoläpyskä löytyy vfr.fi-palvelusta. Vilkaisin sen matkalla iPadista, jossa olen järkännyt nuo kaikki Goodreader-lukijaan. Kannattaa tsekata
Rullailin seisonta-alueelle. Kuppila näytti olevan täynnä, onkohan siellä yhtään vapaata..
Kentällä valmisteltiin sunnuntain ilmailutapahtumaa. Parkkasin Zefiirin tapahtumateltan viereen. Porukka oli siis juuri siirtynyt kahville, hommahan oli melkein valmiina jo. Pari paikallista lentäjää kävi tutustumassa Zephyriin, onhan se aika nätti ja uusi.
Kentän puitteet ovat todella siistit. Satuin pari kesää sitten paikalle, kun alueita siistittiin. Silloin istutettu mäntyrivi näytti säilyneen hengissä.
Kuppila on auki klo 10-18. Söpö kahvilatyttö sai minut retkahtamaan munkkikahveihin, eihän nyt sokeria pitäisi näin...mutta olipa hyvää!
Menin itsekin terassille istuskelemaan ja jatkamaan juttua paikallisten kanssa. Yllättäen löytyi heti yhteisiä tuttuja Kuhmon seudulta.Terassilta on tosi rauhoittavat näkymät kenttäalueelle. Ilmailumuseo ei ollut auki mutta ei sitä auringossa oikeastaan olisi kaivannutkaan.
Aikaa olisi saanut vietettyä vaikka kuinka, porukkaa pyöri kentällä valmisteluissa ja juttua riitti. Keskusteltiin Zephyristä ja MILKin historiasta, bensahuollosta ja mistäpä vielä. Kun kerroin lähteväni kohti Hyvinkäätä, vonkasi yksi vanhempi herrasmies kyydin - mikä ettei! Oli menossa hakemaan Eaglea ilmailutapahtumaan mukaan - mukavampihan se kaksin on lentää kuin yksin.
Matkalla tarkastelimme parhaita nostolähteitä ja Salpausselän katkonaista harjujonoa. Matkakaverini oli kokenut purjelennonopettaja ja sain paljon uutta tietoa mm. maaperälajien ja kasvavien peltojen vaikutuksista ilmavirtauksiin. Savialueelle ei kannata mennä, kasvavilta pelloilta vapautuu hiilidioksidia mikä taas jäähdyttää ilmaa = laskeva. Monta muutakin juttua katsottiin matkan varrella.
Tipautin kaverin Hyvinkäälle ja esittäytyessä kävi ilmi, että kyydissäni oli ollut lentokapteeni Niemi (Risto, ei Pentti)! Purtsikkauran alusta 1957 lähtien aktiivina mukana Ilmailuliitossa ja paikallisissa kerhoissa. Ilmankos sitä tietoa riittikin!
Vesiksellä kannattaa käydä
Lahti-Vesivehmaa on kyllä sopivasti sijoitettu Pohjois-Suomen lentomatkareitille, kolme varttia Malmilta ja palveluiltaan parasta A-ryhmää. Käykää ihmeessä tutustumassa!
0.12
Äitienpäivän aamu sujui perinteisissä merkeissä mutta iltapäivällä Marika lähti hevostalleilemaan ja kysäisin, josko voisin käväistä lentämässä - "no tottakai voit!". Olin huomannut iltapäivän vapaan konetilanteen jo vähän aiemmin joten matkaan mars. Kiikala tähtäimessä plaanailin reitin sinne Torbackan kautta. Briefing avusti plaanin rakentamisessa - olin merkannut Torbackaan SGL:n (Stop and Go) mutta kun en sinne ollut jäämässä, muutettiin se TGL:ksi - läpilasku, vähän pidempi sellainen.
Odotuksessa Bravo näki näin komeaa lentotoimintaa
Kentällä ei mitään isompaa vilskettä ollut mutta odotuksessa pääsin todistamaan toisen Zephyrimme mainiota laskua, U645 kiersi kierrosta. Äkkiä Malmi kuitenkin jäi jo taakse.
Farewell, EFHF
Espoossa näkyi vielä luntakin. Lensin Kauniaisten Kasavuoren vierestä kohti Karjaata. Kylmää ja kosteaa joo..
Pari lumilänttiä vielä
Malmilta lentää Torbackaan reilun vartin. Kenttä näkyy hyvin jo aika kaukaa, kun osaa katsoa oikeaan kohtaan. Tie on hyvä maamerkki ja sen eteläpuolella on syytä pysyä, Torbackan kylä on melulta suojattu.
EFTO häämöttää kuvan keskellä vihreänä
Tällä kertaa lyhyelle kentälle (09-27, 360*15m) lasku onnistui hyvin. Kenttä oli aivan mainion tuntuinen laskussa, mukavan pehmeä kosketus hyvänkorkuiseen ruohoon. Kenttä tuntui kovalta kunnes käänsin koneen kohti "asematasoa" - hupsis, miksikäs tämä näin hitaasti...tajusin että olin osunut pehmeämpään kohtaan ja rullasin vauhdilla sen yli. Kentällä edellispäivänä käynyt kaveri oli kertonut kentän olevan ihan kova, mutta äkkiä pienkin vesisade voi muuttaa tilanteen. Vaaraa tai varsinaista suota ei tuolla nytkään ollut, mutta sen verran pehmeää että huomasi.
Kentällä asuu yksi Zenair ja yksi kannus-Cessna
Muutaman minuutin TGL:n jälkeen (eli pari kuvaa ja menoksi) jatkoin kohti plaanin määränpäätä Kiikalaa. Lähtö sujuikin hyvin, kenttä oli keskeltä kova.
EFTO lännempää
Jatkoin Lohjan suuntaan. Kirkniemen savut nousevat vielä, paperia siis tehdään. Aikanaan tehtaan omisti Metsäliiton M-real, silloin kun olin konsernissa töissä.
Kirkniemi työntää paperia minkä ehtii
Tehdas on Suomen uusin kokonaan rakennettu paperitehdas ja sekin on jo vuodelta 1966. Kävin 10 vuotta sitten purtsikalla ottamassa siitä hienoja kuvia ihan kohdalta.
Kirkniemi vuonna 2002 LS-4:sta kuvattuna
Lohjanjärvi ja Lohja siintelivät kauniina kirkkaassa säässä. Kiikalaankin oli enää kymmenisen minuuttia matkaa. Nopeaa matkantekoa!
Lohja
Kiikalassa olikin yllättäen toimintaa, varjoliitäjiä. Tulin siis selkeästi ja reippaasti erossa kentästä laskukierrokseen. Poikkikiitotie oli käytössä ja sain kuittauksen maasta ettei narua enää ole ilmassa - laskuun.
Tällainen vempele lähti lentoon
Mietin hetken, josko lentäisin suoraan takaisin mutta päätin nyt käydä vielä Räyskälässä kahvilla (2. kuppi).
Hiljaista oli
Kenttärakennus torneineen ilmasta nousun jälkeen.
Nousin pääkiitotieltä ja kaarroin jo ennen kiitoteiden risteystä pois varjonarujen ulottuvilta. Päätin poiketa siinä samalla Forssassa, kun matka tuntui sujuvan kovaa vauhtia. Zephyr kelasi taas reilut 200 km/h kierroksilla 4600rpm
Taas mittari näytti kahtasataa
Matkalla Forssan suuntaan lensin ison suon yli. Brrrr...tämä on se jonka päällä on laskeva joka pakottaa laskeutumaan Räyskälään. Märkä ja vetinen suo oli tosi luotaantyöntävän näköinen matalalta, aiemmin olen tarkkaillut sitä vähän korkeammalta purtsikasta - kerran jouduin räpsyilemään Räyskäläänkin. Ei tuonne!
Tyly suo
Kohta Forssan tyhjä kenttä olikin edessä, hetken tiirailulla se taas löytyikin. Aika hyvin se on piilossa. Laskukierros kentän päädyn ohi menevän tien päältä ja tyynelle kentälle tällä kertaa ilman rengasrikkoa.
22 kynnys siivenkärjestä klo 13 suuntaan
Taas pysähdys oli lyhyt. Joku Piperi ilmoitteli lähestyvänsä mutta olin jo lähtöpaikalla ja ilmoitin lähteväni tyynessä suoraan 04:ltä. Näin saapuvan koneen kaukaa kun kaarroin kohti Räyskälää.
Räyskälässä olikin äitienpäivälounasta ja mitä kaikkea. Retkahdin munkkikahveihin ja menin tutkailemaan kentän reunalle parkkeerattua euralaisten CTSW:tä. Jännä pullero, en usko kuitenkaan että suunnittelija yritti tehdä helikopteria kuten eräs johtava lennonopettaja arvaili.
CTSW
CTSW on ylätasoinen ja nopea kone. Tämä yksilö näytti olevan vielä kevytkin, tyhjäpaino oli 291,5 kg. Aika hyvä yhdistelmä koulukäyttöönkin.
Pakko se on uskoa kun se lukee tuossa kyltissä. 291,5 kg.
Kuulumisten vaihtoa ja purjelentotoimintaa olisi ollut tarjolla. Laitoin Hakalan Jarmolle SMS:n josko Savikossa voisi käydä ja kun lupa tuli, lähdin jatkamaan matkaa sinne. Menköön nyt tuokin kun tässä reissussa ollaan. Lähestyessäni huomasin kentällä jotain ihmisiä, ilmoittelin ajoissa ja lensin selkeän laskukierroksen.
Lähtiessä seurasin tätä hinausyhdistelmää
Savikko EFNS on Hämeenlinnan motarin lähellä
Laskeuduin perinteiseen tapaan Hämeenlinnan moottoritien yli. Autoja on hankala seurata loppuosalla mutta varmaankin ne jarruttelivat kun lensin niin hienosti yli? Otin jopa lyhyen videonkin laskusta.
Landing to EFNS
Kenttä oli kovempi kuin Torbacka ja pituuttakinhan sillä on enemmän (440 m). Rullasin platalle kirjoittamaan käyntilapun.
Asemataso 1
Lennokkimiehiä
Panin koneen parkkiin ja katselin hetken aikaa lennokkitaitolentoa. Aika jännästi tuollainen kevyt, tehokas RC-kone liikahtelee.
Parkissa Savikossa
Sehän taitaa olla väärinpäin?
Kello olikin jo sen verran että pääsin ilman byrokratiaa kotiin. Lentelin Savikosta EFHK-lähialuetta väistellen Degeriin ja kotikentälle. Tuusulanjärvi on hyvä maamerkki, se keltainen masto ja Talma samoin. Nikkilän kirkon kun näkee niin kohta onkin jo suora sähkölinja Degeriin, josta motaria pitkin suoraan kentälle. Mukava keikka enkä edes ollut pahasti liian pitkään reissussa - tämän päälle äitienpäiväsaunaan!
Tuusulanjärven pohjoispään kohdalta voi vielä lentää mutta eteläpää on jo lähialuetta
Kentällä ei mitään isompaa vilskettä ollut mutta odotuksessa pääsin todistamaan toisen Zephyrimme mainiota laskua, U645 kiersi kierrosta. Äkkiä Malmi kuitenkin jäi jo taakse.
Espoossa näkyi vielä luntakin. Lensin Kauniaisten Kasavuoren vierestä kohti Karjaata. Kylmää ja kosteaa joo..
Malmilta lentää Torbackaan reilun vartin. Kenttä näkyy hyvin jo aika kaukaa, kun osaa katsoa oikeaan kohtaan. Tie on hyvä maamerkki ja sen eteläpuolella on syytä pysyä, Torbackan kylä on melulta suojattu.
Tällä kertaa lyhyelle kentälle (09-27, 360*15m) lasku onnistui hyvin. Kenttä oli aivan mainion tuntuinen laskussa, mukavan pehmeä kosketus hyvänkorkuiseen ruohoon. Kenttä tuntui kovalta kunnes käänsin koneen kohti "asematasoa" - hupsis, miksikäs tämä näin hitaasti...tajusin että olin osunut pehmeämpään kohtaan ja rullasin vauhdilla sen yli. Kentällä edellispäivänä käynyt kaveri oli kertonut kentän olevan ihan kova, mutta äkkiä pienkin vesisade voi muuttaa tilanteen. Vaaraa tai varsinaista suota ei tuolla nytkään ollut, mutta sen verran pehmeää että huomasi.
Muutaman minuutin TGL:n jälkeen (eli pari kuvaa ja menoksi) jatkoin kohti plaanin määränpäätä Kiikalaa. Lähtö sujuikin hyvin, kenttä oli keskeltä kova.
Jatkoin Lohjan suuntaan. Kirkniemen savut nousevat vielä, paperia siis tehdään. Aikanaan tehtaan omisti Metsäliiton M-real, silloin kun olin konsernissa töissä.
Tehdas on Suomen uusin kokonaan rakennettu paperitehdas ja sekin on jo vuodelta 1966. Kävin 10 vuotta sitten purtsikalla ottamassa siitä hienoja kuvia ihan kohdalta.
Lohjanjärvi ja Lohja siintelivät kauniina kirkkaassa säässä. Kiikalaankin oli enää kymmenisen minuuttia matkaa. Nopeaa matkantekoa!
Kiikalassa olikin yllättäen toimintaa, varjoliitäjiä. Tulin siis selkeästi ja reippaasti erossa kentästä laskukierrokseen. Poikkikiitotie oli käytössä ja sain kuittauksen maasta ettei narua enää ole ilmassa - laskuun.
Varjoliitoa Kiikalassa
Muistin lopettaa plaanin ajallaan. Arvioitu lentoaika heitti vain 3 minuuttia! Kenttärakennuskin oli auki ja paikalla yksi aktiivi, jonka kanssa kahvitellessa ja jutellessa vierähtikin yhtäkkiä kokonainen tunti. Kenttä oli hiljainen ja männyt tuoksuttelivat kevättään. Kyllä nuo korpikentät vaan pysäyttävät ajan.
Mietin hetken, josko lentäisin suoraan takaisin mutta päätin nyt käydä vielä Räyskälässä kahvilla (2. kuppi).
Nousin pääkiitotieltä ja kaarroin jo ennen kiitoteiden risteystä pois varjonarujen ulottuvilta. Päätin poiketa siinä samalla Forssassa, kun matka tuntui sujuvan kovaa vauhtia. Zephyr kelasi taas reilut 200 km/h kierroksilla 4600rpm
 | |||||||
Matkalla Forssan suuntaan lensin ison suon yli. Brrrr...tämä on se jonka päällä on laskeva joka pakottaa laskeutumaan Räyskälään. Märkä ja vetinen suo oli tosi luotaantyöntävän näköinen matalalta, aiemmin olen tarkkaillut sitä vähän korkeammalta purtsikasta - kerran jouduin räpsyilemään Räyskäläänkin. Ei tuonne!
Kohta Forssan tyhjä kenttä olikin edessä, hetken tiirailulla se taas löytyikin. Aika hyvin se on piilossa. Laskukierros kentän päädyn ohi menevän tien päältä ja tyynelle kentälle tällä kertaa ilman rengasrikkoa.
Taas pysähdys oli lyhyt. Joku Piperi ilmoitteli lähestyvänsä mutta olin jo lähtöpaikalla ja ilmoitin lähteväni tyynessä suoraan 04:ltä. Näin saapuvan koneen kaukaa kun kaarroin kohti Räyskälää.
Räyskälässä olikin äitienpäivälounasta ja mitä kaikkea. Retkahdin munkkikahveihin ja menin tutkailemaan kentän reunalle parkkeerattua euralaisten CTSW:tä. Jännä pullero, en usko kuitenkaan että suunnittelija yritti tehdä helikopteria kuten eräs johtava lennonopettaja arvaili.
CTSW on ylätasoinen ja nopea kone. Tämä yksilö näytti olevan vielä kevytkin, tyhjäpaino oli 291,5 kg. Aika hyvä yhdistelmä koulukäyttöönkin.
Kuulumisten vaihtoa ja purjelentotoimintaa olisi ollut tarjolla. Laitoin Hakalan Jarmolle SMS:n josko Savikossa voisi käydä ja kun lupa tuli, lähdin jatkamaan matkaa sinne. Menköön nyt tuokin kun tässä reissussa ollaan. Lähestyessäni huomasin kentällä jotain ihmisiä, ilmoittelin ajoissa ja lensin selkeän laskukierroksen.
Laskeuduin perinteiseen tapaan Hämeenlinnan moottoritien yli. Autoja on hankala seurata loppuosalla mutta varmaankin ne jarruttelivat kun lensin niin hienosti yli? Otin jopa lyhyen videonkin laskusta.
Kenttä oli kovempi kuin Torbacka ja pituuttakinhan sillä on enemmän (440 m). Rullasin platalle kirjoittamaan käyntilapun.
Panin koneen parkkiin ja katselin hetken aikaa lennokkitaitolentoa. Aika jännästi tuollainen kevyt, tehokas RC-kone liikahtelee.
Kello olikin jo sen verran että pääsin ilman byrokratiaa kotiin. Lentelin Savikosta EFHK-lähialuetta väistellen Degeriin ja kotikentälle. Tuusulanjärvi on hyvä maamerkki, se keltainen masto ja Talma samoin. Nikkilän kirkon kun näkee niin kohta onkin jo suora sähkölinja Degeriin, josta motaria pitkin suoraan kentälle. Mukava keikka enkä edes ollut pahasti liian pitkään reissussa - tämän päälle äitienpäiväsaunaan!
