Ilmatilaloukkauskoulutusta

Timo Hyvönen

, , ,

Ilmatilaloukkaukset ovat nyt ilmailupuheenaihekäyrän huipulla. Vaikka varsinaisia onnettomuuksia ei ole näistä vuosikausiin syntynytkään, on asiaa hyvä korjata tiedotuksella, koulutuksella ja perehtymisellä.

Trafi lähetti jokin aika sitten kirjeen kaikille ilmailijoille muistuttaen asiasta. Kirjeessä toivottiin paneutumista asiaan ja myös kerhojen toimenpiteitä.

Kerhomme (www.milk.fi) panostikin asiaan paljon ja kertauskoulutti toistasataa lentävää kerholaista ilmatila-asioista. Tässä muutamia muistiinpanoja tästä ilmatilaloukkauskoulutuksesta.

Tilastotietoa

Suomessa lennetään tätä nykyä vuosittain n. 23000 tuntia "peltikoneilla" ja 17000 tuntia ultrakevyillä. Kaikki ultralennot ovat harrasteilmailua, peltikoneiden jakoa ei ollut näissä tilastoissa. Ilmatilaloukkauksia on viime vuosina ollut n. 130-140 joista yleisilmailussa reilu 50-60% ja ultrakevyillä 15-20%. Yleisilmailukoneita on Soumessa 581, purje- ja moottoripurjekoneita 400 ja ultria 318 kpl.

Ilmatilajakoa

Yleinen ilmatilajako Suomessa löytyy alla olevasta kartasta. Perusasiat ensin: punaiselle ja keltaiselle alueelle tarvitaan aina selvitys, sinisillekin on oltava kaksisuuntainen radioyhteys. Lisäksi Vantaan C-alueelle vaaditaan transponder. Transponder on pidettävä aina päällä lentäessä, jos koneessa on sellainen.

Suomen ilmatilajako (Finavia)

Ilmatila on kolmiulotteinen. Alla on sama kuva sivusuunnasta. Malmin alue on selvästi monimutkaisin Suomessa. Sitä kannattaa tutkiskella tarkkaan.

Ilmatilat sivusta katsottuna (Finavia)

 FL95 yläpuolella kaikki ilmatila on valvottua eli selvitys tarvitaan aina.

Helsingin seudulla Hki-vantaan ylempi lähestyminen yltää 2500 jalasta lentopinnalle 245, alempi (lähempänä kenttää) taas on 1300-2500 jalkaa. Tämä on yleisin loukattu alue ja vaarallisin kohta on EFHK 22 lähestymissuunnassa, siinä Nikkilän kirkon pohjoispuolella.

Suurimmat vaarat ovat yhteentörmäyksen rinnalla jättöpyörteen vaara - iso kone voi puhaltaa pienemmän nurin

Malmin lähialue

Malmin lähialue on Helsinki-Vantaan lähestymisalueen alapuolella 0-700 jalkaa. Ruuhkattomina aikoina Malmin liikenne saa monesti käyttöönsä ilmatilan 1000 jalkaan asti. Tornin kiinniollessa nämä selvitykset tarvitaan siis Helsinki-Vantaalta.

Stadin edustan R-alueet ovat aina voimassa, vaikka D-alueet eivät aina olekaan.

Myös tornin kiinni ollessa lennetään CTR:lle pakollisten ilmoittautumispaikkojen kautta.

Kartoista

Ilmailukartassa on NOKKAan merkattu "oikeanpuoleinen" liikenne eli nuolet ilmoittautumispisteen molemmin puolin osoittamaan lentosuuntaa, tämä olisi hienoa saada DEGERinkin kohdalle.

Toinen hyvä idea oli rakentaa kokonaan erilliset sisään- ja uloslentopisteet.  Koko ilmatilajakoa ollaan suunnittelemassa uusiksi, ensin IFR, sitten VFR.

Lennon valmistelusta

Lennon valmistelussa muistettavia asioita listattiin, mm. yleinen koneen ja lentäjän valmistelu sekä  reittisuunnittelu ml.  korkeus, ajan seuranta OFP:n (Operational Flight Plan) avulla.

Suunnitteluun tarvittava data löytyy pääosin vfr.fi pl. jotkin ykkösluokan NOTAMit – puhelimitse (hevan) briefingistä (esim. alle neljän tunnin jaksoissa olevat muutokset tai purjelentoalueet), alueelta radiolla ja Malmin tiskiltä. Tästä en kyllä enää ole varma, mutta kysyähän kannattaa aina.

Suunnittele reitille sopiva lentokorkeus kartalle ja OFP:hen ajan seuranta. Piirrän itse aina poikkiviivat kartalle  5 tai 10 min välein niin on helpompaa seurata etenemistä ja löytää itsensä hätätilanteessakin.

Eksyksissä?

Eksymisestä Etelä-Suomessa keskusteltiin. Joskushan niin käy jokaiselle (paitsi tietenkin minulle? Kävi jo). Aina pitäisi muistella, mikä oli viimeisin tuttu paikka. Jos rannikko ei näy, Hki-Vantaa on todennäköisesti etelässä. Turvallisia lentosuuntia ovat itä-länsi-pohjoinen, vaarallisia etelä-lounas-kaakko. Vantaan tutkalta voi ja pitää kysyä, jos ei paikkaa löydy. Malmin tornikin voi auttaa ja transponder kertoo kyllä koneen sijainnin

Tilaisuudessa käytiin läpi muutamia kerholaisten ilmatilaloukkauksia, niihin johtaneita syitä ja keinoja niiden välttämiseen. Kaiken kaikkiaan erinomainen keskustelutilaisuus ja pätevät kouluttajat!

Suttuista syyssäätä kannattaa välillä varoakin

Timo Hyvönen

, , ,

Pimeää ja märkää, kunnon marraskelejä. Välillä on kuitenkin rakosia, joissa voi pyrkiytyä ilmaankin. Eilen sattui tällainen ihme, kun yllättäen kertaheitolla taivas nousi niskasta muutamaan tuhanteen jalkaan (ks. http://www.trafi.fi/filebank/a/1320403370/83a2c45135460e7bfb8adb6cab5f7066/904-opm1_16.pdf)

 Harmaata

Perjantain uutissessio mielessä mietiskelin lentoturvallisuutta ja kelin kehittymistä. Aamun pilvirakoilu rohkaisi sen verran, että varasin koneen iltapäiväksi Hyvinkää-keikkaa varten. Tutkiskelin sääpalvelua ja varsinkin AWS-METAReita, miten pilvikorkeus vaihteli eri puolilla Suomea. Olisi ihan mukava käydä vilkaisemassa, onko HyIK-takka lämmin ja kuulemassa viimeisiä uutisia.
Höyrystystä


Ennen puoltapäivää pilvikorkeus etelässä alkoi jo vakiintua vähän korkeammaksi. Hki-Vantaalla oli vielä FEW008 mutta Malmi, Lahti ja ranta-AWS:t olivat korkeita. Säntäsin kentälle fiksaamaan koneen lentokuntoon. Tankkasin vähän varmuusvaraakin, jos vaikka pääsisi käymään Vesivehmaalla!

Tunneli ja valo?

Odotuksessa 18 Bravo kuulin kun koulucessna ilmoitteli kääntymistään perusosalle. Joo tuolla.."jatka lähestymistä". Hmm...siis ehtisinkös alta pois - kokeillaan! Ilmoitin valmiuteni ja saman tien torni antoi lähtöluvan. Ohoh, siksiköhän cessna ei saanut suoraa laskeutumislupaa, olin niin valmiin näköinen?

Nätti Tuusulanjärvi ja uhkaavat pilvet. Näitä tunteita ja näkymiä ei tavallinen kansa voi ymmärtää.

No, matkaan kohti Degeriä ja korkeita pilviä. Heti nousun jälkeen näin Porvoon moottoritien päällä jotain höyrytuhnua - mitäs, pilvienhän piti olla 2200 jalkaa? Lensin pilvien ohi eteläpuolelta. Vastaantuleva Tecnam pyysi Degerin jälkeen SVFR:ää ja saikin sen, näytti menevän noiden höryttelyjen alta. Hmm...aika matalaa, tosin vain yksi pilvi.

Ohutta ylä- ja alapilveä

Degerin jälkeen keli olikin korkeampi ja lähdin kohti pohjoista lähestymisalueita vältellen. Siellä täällä näkyi pieniä höyryhattaria matalalla, mutta muuten keli oli seesteinen ja näkyvyys hyvä. Järvenpään kohdilla ilmoittelin viisi minuuttia kierrokseen Hyvinkäällä ja aloin tiirailla tarkemmin, oliko tuo pilvivyöry ennen vain jälkeen Hyvinkäätä. Yleensähän Salpausselkä auttaa pilviä rakentumaan tiiviiksi, kauniiksi, valkoisiksi seiniksi.
Tukkoinen kuin flunssanenä

Pari minuuttia lennettyäni saavutin Hki-Vantaan lähestymisalueen rajan ja edessä oli seinä. Minuutti-pari ja olisin Hyvinkäällä, tosin ilmeisesti siinä vaiheessa jo kuolleena. Ei auttanut, pyysin Malmilta selvityksen takaisin Degerin kautta ja sen sainkin sujuvasti. Lennonjohto auttaa aina!

Kuka laittoi verhot kiinni? Väliin taitaisi mahtua mutta...

Lentelin takaisinpäin ja matalia pilvenriekaleita oli siellä, täällä ja sivuilla. Kierrellen kaarrellen välillä sateessakin suuntasin tuttujen maamerkkien ja gepsin avulla kohti Degeriä. Kauempaa reitti näytti tukolta, mutta lähempänä solaa ja aukkoa löytyi hyvinkin.

Kauempaa tukkoiselta näyttänyt sumu olikin FEW005 tms.

Lentelin Degeriin ja juuri ennen ilmoittautumispistettä oli höyrynretale jopa 600 jalan korkeudessa. Heti Degerin jälkeen kirkastui ja sanoinkin tornille, että siinä Degerissä on tällainen paikallinen hidaste. Klikklik kuittaus - olisiko pitänyt sanoa wxrep? No ei se niin ihmeellistä kyllä ollut.

Ei toi kivalta näytä. No, onpahan tuolla kauempana.

Perusosaa lähestyessäni kiittelin mielessäni lennonjohtoa avusta, yksittäin jaettavia transponder-koodeja joilla lennonjohto kyllä näkisi jos minä törmäisin johonkin, harkintakykyäni (etten mennyt sinne tuhnuun) ja muuten paitsi Hyvinkään päällä mukavaa lentokeliä. Laskettelin sitten pienillä laipoilla erittäin loivalla liukukulmalla 18 pintaan niin että tuskin huomasin kun renkaat alkoivat pyöriä.

Kohta kotona

Syyskelien muistilistaa taas: jos kastepiste ja lämpötila ovat lähekkäin, voi rannikolla tapahtua muutamassa minuutissa ihan mitä vain. Sumupilviä voi nousta mereltä ja maaltakin ihan yllättäen. Kannattaa ottaa bensaa mukaan sen verran että voi hetken kierrellä etsimässä varalaskupaikkaa (etelä on täynnä peltoja ja moottoriteitä). Kannattaa tarkkailla koko ajan säätä muuallakin kuin reitillä, että on "pakoreitti" yllättävissä tilanteissa. Ja jos se keli tukkeutuu, miksi tunkea sinne? On mukavampaa lentää elävänä kuin kuolleena.

Elävänä vai kuolleena?
Lennonsuunnittelussa nämäkin olivat mielessäni ja riski oli sen Hyvinkää-jätskin odotuksen arvoinen. Harmi, etten päässyt sinne, nyt vein sitten euroni taas kerran mainioon Malmin Hello-cafeeseen. Nähdään siellä!

METARit kertovat nopeasta muutoksesta. Vielä tullessani laskuun (10.40 UCT) kenttä oli kirkas, METAR kertoo vain tuon minuutin tilanteen.

SA24/11/2012 08:50->
EFHF 240850Z 11003KT 9999 FEW013 BKN043 07/06 Q1021=
SA24/11/2012 09:20->
METAR EFHF 240920Z 11002KT 9999 BKN044 07/06 Q1021=
SA24/11/2012 09:50->
METAR EFHF 240950Z 16002KT 9999 OVC045 07/06 Q1021=
SA24/11/2012 10:20->
METAR EFHF 241020Z 16003KT 9999 -DZRA SCT009 OVC043 07/06
           Q1022=
SA24/11/2012 10:50->
EFHF 241050Z 17004KT 130V200 9999 BKN007 BKN031 07/06 Q1021=
SA24/11/2012 11:20->
EFHF 241120Z 18006KT 150V210 9999 -SHRA BKN007 BKN033 07/06
           Q1021=
SA24/11/2012 11:50->
EFHF 241150Z 17004KT 140V210 9999 BKN008 BKN031 06/06 Q1021=


Kuhmon 2012-tunnelmaa videolla

Kuhmon fly in järjestettiin heinäkuussa 2012 ja Teuvo Okkonen koosti tilaisuudesta 45 minuutin videon. Video nostaa tilaisuuden tunnelmaa, vierailijoita ja lentsikoita mainiosti näkyviin.

Seuraava fly in jo rakenteilla

Ensi kesänäkin päätettiin järjestää fly in ja Ilmailuliitto myönsi jälleen experimental-kesäpäivien järjestämisoikeuden Kuhmon ilmailukerholle. Kuhmo fly in on 19.-21.7.2013. Ohjelmassa on tällä kertaa jälleen yritys Kostamus-lennosta mutta lisänä myös Kainuun korpikenttien kiertoa - ainakin ralli Suomussalmelle on aikataulutettu.

Video löytyy Youtubesta ja se on mahdollisesti jossain vaiheessa myös tilattavissa DVD:nä. Esimakua saa alta, DVD:llä laatu on aivan toista luokkaa!