Juhannustaikaa Aaron kanssa

Timo Hyvönen

, , , ,

Pari vuotta sitten kävimme Aaron kanssa Vampulassa Leevi Laitisen synttärijuhlilla. Reissu oli muuten ihan mukava, mutta paluumatkalla tullut pahoinvointi pysäyttivät lentoharrasteen pitkäksi aikaa. Juhannusaattona sain kuitenkin poitsun taas houkuteltua mukaani jätskikeikalle Hyvinkäälle. 

Siinä se kone on. DS:llä voi ottaa kuvia

Keli oli aurinkoinen ja hieman sivutuulinen mutta oikein hyvä lentokeli. Nostin Arskan paikalleen ja sidoin kiinni penkkiin. Hyvät tyynyt korokkeina auttoivat näkemään kunnolla ulos, turvaistuinta ei enää tarvittu.

 Pitkästä aikaa ohjaamossa, aurinkolasit ja Nintendo mukana

 Pieni hymykin irtosi kun luurit saatii korville

Pientä jännitystä oli havaittavissa, kun rullasimme kohti 18 lähtöpaikkaa. "Pitäisikö mun sittenkin laittaa aurinkolasit" - "joo, nyt on hyvä kun ollaan vielä maassa". Ilman sen kummempia erikoisuuksia pääsimme kuitenkin ilmaan ja kohti Degeriä.

Vakavana lähdön jälkeen

Aloimme katsella maisemia ja aivan spontaanisti Aaro ihmetteli, miten paljon metsää joka puolella on. Katsoimme Vuosaaren tornin ja tunneliaukot, satamakin näkyi. Degerissä lähdimme seuraamaan sähkölinjaa kohti Nikkilää. Sähkölinjoja bongailtiinkin pitkin matkaa, niitäkin on paljon kun niihin kiinnittää huomiota. 

Nikkilän kirkko! Tuossa!

Pikkupojan kanssa lentäessä tulee seurattua vähän erilaisia asioita. Yhtäkkiä maassa näkyi "koriskenttä tai jokin sellainen". Erään pellon keskellä seisoi yksikseen iso puu, ja sekös nauratti. Ridasjärvessä kasvava vihreä lauttarykelmä kummastutti myös. 

Perillä onnellisesti!

Vielä ennen laskeutumista Aaro ihmetteli - "sanon tämän varmaan jo toisen tai kolmannen kerran, mutta täällä on ihan hirveästi metsää". Juttelimme vielä rakennusmaan vähäisyydestä. Hehe.

Kiersimme Hyvinkään kentän ja tuuli oli vaihtelevasti suoraan pääkiitotien sivusta. Päätin laskeutua 04:lle ja loppuosalla bongasimme kentän reunalta useampia retkiryhmiä viettämässä juhannusta. Mikäs sen mukavampi paikka, mäntykankaan reunalla hiljaisuudessa. 

Laskeutuminen oli lyhyt kuin lentotukialukselle ja pääsimme parkkiin kolmoshallin eteen. Tämä osa lennosta oli sujunut mukavasti ja ilman ongelmia, lähdimme siis tutustumaan kentän antiin.

Grob hallissa

Bongasimme Grobin siiven toisen hallin sisältä ja kävimme tsekkaamassa vanhan tutun. 

 Ai niin siinä oli nää alaikkunatkin

Grobilla lentelimme aikanaan muutaman kesäretken, mukavan lupsakoita reissuja.

Grobilla pari vuotta sitten mentiin näin

Nyt oli kuitenkin jo aika irtautua vastaanottajien tervehtimisistä ja siirtyä asiaan eli kerholle!

Hyvinkään ilmailukerhon kerhorakennus on toiminut joskus Finnairin terminaalinakin

Kerhokämpän rappusilla

...eli JÄÄTELÖKAAPILLE! Tikkuja vai tuutteja - no tietenkin tuutti kouraan ja maiskuttelemaan.

 Tuutti oli saman värinen kuin paita ja sekös nauratti

Menimme istuskelemaan kentän reunalle. Hiljaista oli. Keskustelimme ja tutkiskelimme purjelentosään kehittymistä. Kimmo oli käynyt Tampereen suunnalla - siis PIRKKALAN.

 Loppuukse jo

Saimme jopa meistä kuvan. Näitä yhteiskuvia tulee otettua aivan liian vähän, kun yleensä olen itse kameran takana.
 Lentäjäsankarit uusien haasteiden edessä

Vielä viimeinen vesihuikka jätskin päälle ja olikin aika lähteä kohti kotia. Keli houkutti Räyskälään ja Nummelaan ja ja ja..."iskä, meidän piti lentää Hyvinkäälle ja sitten suoraan takaisin Malmille". Ok, näinhän se oli, meinasi jo unohtua.

Juosten hallille

 Ilmailumaisemaa

Kävimme vielä vilkaisemassa hallissa koneita. Jokin aika sitten hukkaamani winglet-tappikin oli saatu korvattua ja LS-7 oli lentokunnossa. Hieno lentopäivä oli ollutkin purtsikoilla.

Hallissa on monenlaisia koneita, tässä Eurostar

Aaro katseli Zephyriä ja arveli, että osaisi varmaan itsekin jo nousta sinne. Opastin astintapin käyttöön ja poks, poitsu oli yhtäkkiä jo kabiinissa ihan itse.

 Osataan jo!

Rullailimme tällä kertaa lähtöpaikalle 22 ja katselimme U585:n läpäreitä - silläkin koneella olemme joskus lentäneet kahdestaan. Aaro muistikin, että joskus radio sammui kun sähköt menivät. Se oli juuri tuolla koneella, latausrele oli hajonnut.
 Laskuun...
..ja taas nousuun

Mietiskelin hieman, miten paluumatka sujuisi. Tulomatkalla ei ollut ollut mitään ongelmia ja juttuakin riitti koko matkaksi. Lentoonlähtötarkastuksessa tutkimme siivekkeistä, miten kone oikeasti kaartaa ja miten siivekkeet toimivat. Ihan kiinnostavaa!

No, vielä lähtökuva odotuspaikalla ja matkaan kohti Malmia


Ready for departure

Nousu ja kaarto matkaan ja pulina alkoi taas. Tutkiskelimme taas erilaisia nostoja. Selitin miten hakkuuaukeilta nousee ilmaa ja päälle tulee pilvi noston merkiksi.

Tuossa on nosto!

Paluumatkalla kävimme läpi mittareita. Ihmettelin, miten Aaro tiesi kaiken paitsi CHT:n - "noku mä osaan englantia". Öljynlämpö- ja paineetkin olivat tuttuja, varmaan jostain autopeleistä? Cylinder Head Temperature ei ihan auennut, piti selittää.


 Melkein hymy?


 Valopää!

Matkalla kävimme bongaamassa Marikan kotitalon, "tuolla äiti asui pienenä". Katsoimme maamerkkejä, keltaisen savupiipun Järvenpään reunalla ja jälleen Nikkilän kirkon.

Siinä se kirkko taas on

Aaro seurasi matkaa kartalta ja gepsistä. "Onks nää pyöreät lentokenttiä, onko toi Malmi?!" Joo, näinhän se oli.
Homebaseleg

Laskussa Aaro ihmetteli että kone on aivan vinossa. Suora sivutuuli väänsi nokkaa vähän tuuleen päin. Kun oikaisin koneen pinnassa kiitotien suuntaiseksi, tuli hyväksyvä tuomio - "no nyt tää on hyvin suorassa".

 Hyvin meni!

Lento oli aivan mahtava eikä paha olokaan tullut. Mutta eihän lento lopu siihen kun kone laskeutuu, sitten alettiin lopputöihin.

 Miksi ne siivet pitää pestä?

Tarkastimme hyttystilanteen siivissä, ja Aaro pääsikin niitä kastelemaan kun hain rätin.

 Siivet vetiseksi

 Kabiiniin reilusti vettä

"Peseksä tän potkurinkin" - joo-o. Peräsinkin kasteltiin ja pyyhittiin. Trimmiläppä korkeusperäsimessä ihmetytti joten tutkimme sen toiminnan vielä erikseen.

 Mikä tuo pikku läppä on ja miksi siinä on NO PUSH?
 Tämä on trimmi!

Selitin trimmin toiminnan ja näytin ohjaamosta, miten sähkötrimmi toimii. Sekös hauskutti kun suriseva servo veti läppää ylös alas.

Kone vielä halliin eli...
 Lentokonepallo paikalleen
Siinähän se on!

Ennen halliin työntämistä laitoimme LENTOKONEPALLON eli suojapallon tuohon pyrstörautaan. Sillä on helppo tökkiä naapurikoneiden siipiä, joten suojus on hyvä olla paikallaan. 

Vielä hallin ovet kiinni

Suljimme yhdessä hallin ja lähdimme kotia kohti. Hauska havainto - Nintendoa ei tarvittukaan matkalla lainkaan! Olin luvannut, että Hyvinkäältä lähtien sitä saa pelata. Taisi unohtua koko laite ennen kuin kerättiin kamat ja lähdettiin kohti kotia.

Kaikki mukana!

Oli hienoa saada poitsu taas mukaan lennolle ja parasta oli, että asia kiinnosti eikä pahaa oloa tullut. Parasta matkaseuraa!

 Aaro Iivari, lentäjä-ässä kolmannessa polvessa?

Kotona alettiinkin sitten tehdä herkkuruokaa ja se DS:kin tuli taas käyttöön. Lentojätskin päälle maistui lentohamppari. Katsotaan, jos tästä saisi nyt taas kaveria muillekin lennoille!

Jättihampurilainen

Purjelennon lokitiedon tarkastelua

Timo Hyvönen

, , , ,

Tekniikka kehittyy ja sitä voi yhä paremmin käyttää oman toimintansa tutkimiseen ja kehittämiseen. Tutkiskelin jo aikanaan loggerikäyriä SeeYoulla ja totesin silloin, että yleensä kaarroin vähän liian aikaisin nostoon. Muutenkin noita logeja on hyvä tutkiskella ja katsella esim. parhaista nostomaastoista oppimiseen.
Volkslogger the Original

Sunnuntain lennolla minulla oli mukana perusloggeri (Volkslogger) joka kerää lentodataa oletuksena 4 sekunnin välein. Olin syöttänyt sinne reitin ja näin siten koko ajan kompassisuunnan ja etäisyyden seuraavaan käännepisteeseen. Volksloggeria voi säätää useammillakin PC-sovelluksilla sarjaportin kautta. Nykyään tietokoneissa ei enää ole sarjaportteja, joten käytin loggerin omalaatuista käyttöliittymää. Näppärää jos osaa.

Varsinainen suunnistus sujui kartalla ja kompassilla hyvinkin, mutta ilmatilarajoja varten pidin käynnissä Air Navigation Pro:ta iPhonessani. ANP:sta saa logitiedoston helposti ladattua yhdistämällä iPhone/iPad verkkoon (wlan) ja asettamalla web-serveri päälle - löytyy helposti asetuksista. Samalla tulee näkyviin web-servon osoite ja tallennettuja lentoja pääsee selailemaan helposti.

Lennot tallettuvat kml-muodossa ja ovat näin ollen suoraan katseltavissa Google Earthissa. Kokeilin sunnuntain lennon analysointia ja kyllähän siitä taas jotain sai irti.

 Koko lento näkyy

Koko tallennettu lento näkyy tietenkin kartalla. Näkyviin saa myös korkeuskäyrän. Tässä sunnuntain lentoni Hämeenlinnan suunnalta katsottuna, korkein kohta on tuossa Hämeenkosken tienoilla.
 Korkeimmalla 1960 metriä

Siinä korkein kohta, 1960 metriä merenpinnasta.

Viimeinen kunnon nosto

Viimeisessä kunnon nostossa (alla punainen ympyrä) pääsin vähän reiluun 1300m. Kunnon softat kertovat myös noston voimakkuuden, Google Earth ei siihen pysty.


Lentoreitin analyysia

Toteutuneelta lentoreitiltä voi katsoa arvailuja, tuossa keltaisen ympyrän kohdalla oli aurinkoinen alue. Ei nostoa. 


Lopun alku

Liu'un päässä nousin vielä muutaman kymmenen metriä, mutta missasin nostot, jos niitä tuossa oli. 


 Final glide

Punaisen ympyrän kohdalla oli kantavaa, kokeilu alemman sinisen kohdalla ei tuottanut tulosta. Pikkuinen cumuluksen näköinen pilvi ylemmän sinisen ympyrän kohdalla ei nostanut. Vaikka "luovutin" jo, kävin katsomassa aurinkopisteen keltaisen ympyrän kohdalla - ei. Vihreä ympyrä näyttää laskupaikan tarkastusympyrän, laskukierros ja pellolle. Tuulinuoli oikealla arvioituna järven pinnasta - oli kyllä melkein tyyntä..

 Lasku ja laskukiito

Vielä on laitteissa vähän kehitettävää, jäin näköjään ilmaan roikkumaan ja menin tielle vaikka olin pellolla. No, keltaisella on arvailtu maakiito.

Syvempääkin analyysia voisi tehdä, tarkastella maastoa tarkemmin ja katsoa mikä nosti ja mikä ei, vaikuttiko maaston muoto jne. "Ammattipurjelentäjillä" nämä ovat tietenkin selkäytimessä, mutta meille harrastelentäjille tämä voi antaa paljonkin nopeaa oppia.

Näprätään siis niitä laitteita siellä lennolla, ne auttavat oppimaan!

Purjelennon huumaa korkealla ja matalalla

Timo Hyvönen

, , , ,

Olen haaveillut kunnon purjelentoreissuista pitkin talvea. Kevään mittaan olen katsellut taivaan täyttyvän kuplivista cumuluksista. Sainkin jo huhtikuussa aikaiseksi kevättarkkarin ja harjoituslentoakin, kunnes sunnuntaina päätin säätietojen pohjalta lähteä lentämään ihan kunnolla.

Ajelin kentälle aamutuimaan eikä kentällä ollut kuin Seppo ennen minua. Hallit auki ja koneet pihalle jo ysiltä. Varjoliitäjät aloittelivat jo toimintaansa ja hiljalleen valmistellen koneita siirrettiin kentän päähän. Virittelin vielä loggerin mukaan IHAN VARMUUDEN VUOKSI - olinhan ajatellut lentää 300 kilsan kolmion Hyvinkää-Hämeenlinna-Selänpää-Hyvinkää. Ensimmäiset vinttaukset saatiin aikaan jo klo 11 jälkeen ja minä lähdin matkaan klo 11.45.

Kohti ääretöntä ja sen yli - osa kaksi!

Hyvä vinttaus ja hyvä tuuri, pääsin suoraan nostoon. Hyvinkäällä kentän päällä purjelentoalue yltää 4000ft merenpinnan päällä eli reilut 1100 metriä. Siirryin tuulen mukana vähän sivuun mutta kävin vielä kuittaamassa lähtölinjan kentän takana, sain tuhrattua siihen parikymmentä minuuttia aikaa. Matkaan kuitenkin!

Etelä-Suomi oli nätti kuin postikortti jälleen kerran. Hyvät nostot vauhdittivat matkaa ja pikapuoliin olin Hämeenlinnassa. Vähän ennen kaupunkia bongasin vähän korkeammalla pari muuta purtsikkaa ja kohta alkoi tulla SM-kisakoneitakin vastaan.

PapaFoxtrot siinä liihottaa

Keli oli mitä mainioin. Nostot olivat voimakkaita ja niitä oli paljon. Matka jatkui kovaa tahtia itään.

 Hyvin nousee ja aurinko paistaa

Vanajavesi ja Päijänne kiiluivat peileinä ja pitkillä liu'uilla matka sujui mukavaa vauhtia.

 Järvi
 Kesä-Suomi

Parhaat nostot vetivät variometrin tappiin ja keskinostoissa välähti jopa vitosella alkavia lukuja. Korkeimmillaan pääsin yli 1800 metriin.

 4,6m/s ei oo huono

Vastaan tuli lisää kisakoneita.

 Oranssi huomioväri

Lahden seudulla löysin hyvän noston n. kilometrin korkeudesta, kun alla oli ystävällisesti joku toinen purjelentäjä merkkaamassa paikkaa. Seurasin konetta mutta jossain vaiheessa se katosi näkyvistä - joko peltoon tai pois.

Tyyntä!

Olin jo ohittanut Lahden kun kyselin kavereilta, missä ovat. Kääntyivät jo takaisin kohti Hyvinkäätä, kun jo ohittamani pilvi oli alkanut sataa. Olin sen paremmalla puolella ja sää näytti edessäpäin edelleen hyvältä: aurinko paisteli hiekkakuoppiin ja cumulusta pukkasi taivaanrannassa. Hyvä yli 4-metrinen ja hieman madaltuneessa säässä kohti seuraavaa nostoa.

Liu'un aikana kokeilin yhtä lupaavahkon näköistä hiekkakuoppaa mutta se ei toiminut, menin suoraan kohti pilvensutturaa joka oli selvästi nosto. Saavuin sen kohdalle kantavaan ja lähdin hakemaan sitä pilven lupaamaa nostoa. Aurinko paistoi kankaalle ja ylempänäkin oli hyvän näköisiä pilvilaattoja, ei kuitenkaan mitään cumulusta. Oikein mukavaa ja tasaista keliä, ei liikkunut ylös eikä alas. Korkeus alkoi olla jo vähän vähissä ja tarkastelin tilannetta. 

Päijänne kimmelteli näin

Täällä ei ole nostoja. 

Selänpäähän oli matkaa enää 40 km ja kesä kauneimmillaan. Olin jo vilkuillut että maa allani täyttyi pelloista, joten kaivoin ja käänsin, josko nyt jotain löytyisi. Vielä viimeinen yritys kohti mukavaa muhkua järven rannalla - ei mitään, ei liikahdustakaan.

Lensin takaisin mantereen päälle ja katselin peltoja jo vähän lähempää. Puhelin- ja sähköjohtoja meni siellä ja täällä ja jotkin pellot olivat kovin vihreitä - uutta kasvustoa siis, juuri istutettua. Lopulta valitsin ruman pellontyngän, jonka arvelin niitetyksi. Peltosarka oli vielä mukavasti lähestymissuunnaltaan avoin pitkälle joten kiersin sen ja liityin laskukierrokseen. Kavereille radiolla tietoa että nyt mennään - "minä en ainakaan ehdi tänään hakemaan..." kuului jo ennen kuin pääsin laskeutumaan.

Maaliinlaskukisoista oli hyötyä. Lähestyin sarkaa ja ylitin edeltävän puskaston sopivasti kuin Hyvinkään kentällä. Kosketuspiste tuli saralle aika kauas, 50 metriä reunasta. Kosketuksessa painoin pyöräjarrut pohjaan ja kone liukui liukkaalla eteenpäin. Polkaisin koneen kaartoon ja sivuvastus jarrutti niin, että n. 80 metrin maakiidon jälkeen kone pysähtyi. Puhhhhhhh...hengissä.
Tuolta tultiin. Ja keli näyttää edelleen hyvältä.

Nousin koneesta ja tarkistin vauriot. Runko oli ehjä, siivet olivat puhtaat. Hei, tämähän onnistui! 
Ihan hyvin se oikeasti meni

 Nätti se on silti

Soitin Vekulle Hyvinkäälle: "Tehtävä suoritettu, kone ja mies ehjänä". Sen jälkeen aloin soitella kyytiä kotia päin, mahtaisikohan kukaan jaksaa...

 Maalaismaisemaa

...ja heti tärppäsi. Kimmo oli heti valmis ja lähti vaihtamaan autoa koukulliseen. Lähdin tutkimaan pellolle aiheuttamiani vahinkoja.

 Laskusuunnasta

Pelto oli ihan hyvä ja kova laskupaikka. Reunaeste oli lopulta aika matala.


 Reunapuskat

Reunaesteiden jälkeen vedin lentojarrut täysille, ja kone tuli alas hieman pitkällä mutta riittävän lähellä kuitenkin.

Kosketuskohta

Kosketuskohta löytyi hyvin ja jarrutusjälki kaarsi kuten olin ohjannutkin

 Jarrutusjälki

Tutkailin myös viereistä peltoa, jota olin harkinnut. Se oli nuorella oraalla ja reunalla oli korkea mäki. Lisäksi pellon poikki meni puhelinlanka. Huono olisi ollut.

 Vaihtoehto? Ei. 

Laittelin koneen kabiinin kiinni ja hakuporukka soittelikin arviota - tunnin päästä täällä! Ei siis hätää, vieressähän oli Iitin Matkakeidas, jokaisen matkaajan levähdyspaikka #1!

 Parkissa

Kävin syömässä ja juomassa ja tulin katselemaan cumulusten leikkiä pellon ympärillä. Ne tuntuivat menevän piiriä ja kasvavan kuin herkkusienet vesisateella. Oikeastaan oli aika leppoisaa, kun ei ollut todellakaan kiirettä yhtään mihinkään. Kuppila vieressä mutta pellollakin viihtyi. Otin valmiiksi korkeusvakaajan koneesta irti.

 Pellolla ilman korkeusvakaajaa

Kohta iloinen hakuporukka saapuikin naureskellen - auto täynnä! Oo, tämähän käy sitten näppärästi...

 Mukava näky
...ja viereen asti pääsi autolla

PAITSI että sitten se pirun tappi putosi ruohikkoon. Wingletin kiinnitystappi luiskahti maahan, eikä sitä löytynyt vaikka etsittiin pari tuntia.

 Tuossa se tappi on, ihan tuossa jossain

Tällainen tappi ei voi hävitä ruohikkoon, eihän?

Lopulta onneksi ymmärsimme lopettaa ja lähdettiin hakupihville. Kahvila maastolaskupaikan vieressä on selkeä plussa. Kaikesta huolimatta päätin palkita itseni tuopposella, olinhan jo syönyt aiemmin päivällä.


Miksi sitten kävi näin? Tämä osittainen lentotallenne auttaa anylsoimaan asiaa - alkuperäinen kml-tiedosto ja siitä tehty kmz-video aukeavat Google Earthiin.

Luin säätä väärin ja luotin, että sateen toisella puolella ollut keli jatkuisi hyvänä. Ilmeisesti jokin säärintaman tai lämpötila-alueen reuna kuitenkin muutti tilannetta juuri siksi hetkeksi, että räpsähdys kävi. Viimeisestä nostosta olisin päässyt liukuun sateen läpi kohti kotikenttää ja todennäköisesti päässytkin sinne, mutta halusin jatkaa suorituslentoa. Nyt kävi sitten näin.

Pellon valinta onnistui hyvin vaikka se vähän lyhyt olikin (reilut 200 metriä). Laskeutuminen onnistui vaurioitta. Hakuporukka oli kyllä viitseliäisyytensä lisäksi tosi mukava, kiitos Kimmo, Nuutti, Maija ja Juuso! Yksi hieno ilmailukokemus tuli lisää, eikä vähiten avuliaisuuden ansiosta.

Purjelento on hienoa!